perussignaali

Perussignaali, eli baseband-signaali, on signaali, jonka taajuuskomponentit ovat lähellä nollaa ja jota käytetään informaation alkuperäisen sisällön kuvaamiseen ennen sen modulaatiota tai kantosignaalin avulla tapahtuvaa siirtoa. Se edustaa tiedon aikamuuttujaa, kuten puhetta, musiikkia tai sensoritulostetta.

Perussignaali voi olla analoginen tai digitaalinen. Analogisessa muodossa se voi olla esimerkiksi ääni- tai video-signaali sekä mittaustulos. Digitaalina se voi olla bittijono tai arvojen sarja, joka vastaa varmennettua informaatiota.

Usein tiedonsiirrossa perussignaali moduloidaan kantosignaalin avulla, jolloin signaali siirtyy toisen taajuus- tai aikavälin sisälle. Tällainen modulaatio mahdollistaa yhteyden kanavien, joissa on rajattu kaistanleveys tai poikkeama taajuudessa. Vastaanotossa signaali voidaan palauttaa basebandiin käyttämällä demodulaatiota ja downconversionia.

Perussignaalin analysointi ja muokkaus tapahtuu usein Fourier- tai Fourier-analyyseillä sekä ajan funktiona. Näytteistys ja digitaalinen signaalinkäsittely mahdollistavat perussignaalin tallentamisen, suodattamisen ja käsittelyn tietokoneohjelmistoissa.

Käyttökohteita ovat esimerkiksi puhe- ja ääniviestintä, sensoridatan siirtäminen sekä digitaalisten järjestelmien perussignalinkäsittely, jossa toiminnot kuten suodatus, koodaus ja pakkaus toteutetaan baseband-tason signaaleille.