peruslähtökohta

Peruslähtökohta on suomalainen substantiivi, joka kuvaa reasoningin, suunnitelman tai analyysin perustavaa lähtökohtaa tai vertailukohtaa. Se viittaa olennaiseen premissiin, joka ohjaa seuraavaa kehittämistä, tulkintaa ja arviointia, ja jota pidetään annettuna jo alussa eikä todennettavana jälkikäteen.

Etymologia ja vivahde: Termi koostuu sanoista perus-, joka tarkoittaa perustaa tai fundamentaalia, sekä lähtökohta, starting point tai basis. Yhdistelmä korostaa keskeistä, määrittelevää perustaa enemmän kuin tilapäistä asemaa. Sitä käytetään yleisesti akateemisissa, poliittisissa ja käytännön suunnittelutilanteissa.

Käyttö: Tutkimuksessa peruslähtökohta viittaa niihin perusolettamuksiin, arvoihin tai olosuhteisiin, jotka rajaavat tutkimuksen suunnittelua, tutkimuskysymyksiä ja tulosten tulkintaa. Päämääräanalyyseissä tai projekti- ja politiikkasuunnittelussa se tarkoittaa ydökohtaista tavoitetta tai ongelmanasettelua, joka ohjaa menetelmiä ja kriteerejä. Koulutuksessa tai arvioinnissa peruslähtökohta voi kuvata aloituskriteerejä, tavoitteita tai oppimistavoitteita, joita progressin mittaamiseen sovelletaan.

Esimerkkejä: “Peruslähtökohtana tutkimuksessa on, että ilmiö X riippuu tekijästä Y.” “Kaupunkisuunnittelun peruslähtökohta on hiilineutraaliustavoite vuodelle 2030.” Nämä ilmaukset osoittavat, miten käsite asettaa selkeän perustan myöhemmälle argumentaatiolle.

Suhteet ja erottelut: Peruslähtökohta liittyy läheisesti sanaan lähtökohta, mutta korostaa enemmän fundamentaalia perustaa. Se voidaan yhdistää perusolettamukseen (perusolettamus) ja perusperiaatteeseen (perusperiaate) sekä konteksteissa täsmentää, millainen on ensisijainen reasoningin lähtökohta.