peruskestävyyttä

Peruskestävyys, suomeksi peruskestävyys tai peruskestävyyskapasiteetti, tarkoittaa kehon kykyä ylläpitää pitkäkestoista, matalasta keskinkertaista intensiteettiä suoritusta. Se muodostaa kestävyyden perustan, jonka päälle rakentuvat nopeus-, voima- ja tekniikkaharjoittelut. Hyvä peruskestävyys parantaa muun muassa aerobista energiantuotantoa, kestävyyden säilymistä pitkien suoritusten aikana sekä päivittäistä toimintakykyä.

Fysiologinen perusta liittyy sydän- ja verenkiertomekanismien kehitykseen: sydämen iskutilavuuden, solujen mitokondrioiden määrän ja kapasiteetin sekä verenkierron tehokkuuden paranemiseen. Myös rasvahappojen käyttö polttoaineena sekä lihasten verenkierron laajentuminen parantavat päivän mittaan tehtäviä aktiviteetteja. Peruskestävyys vaikuttaa usein myönteisesti rasvanpolttoon rasituksessa ja insuliiniherkkyyteen.

Harjoittelun lähestymistapa on pitkäkestoinen ja matala–keskitasoinen sekä säännöllinen. Yleisesti siihen liittyy pitkät yhtäjaksoiset lenkit tai vastaavat harjoitukset, joiden intensiteetti pysyy kohtuullisena (esimerkiksi noin 60–75% maksimisykkeestä tai RPE-asteikolla kohtalainen). Viikoittainen harjoittelumäärä ja progressio vaihtelevat yksilön tasosta ja lajista; olennaisinta on säännöllisyys sekä palautuminen.

Peruskestävyys on yhteydessä moniin urheilulajeihin sekä arkiseen liikkumiskykyyn. Se tuo pohjan kilpailu- ja suorituskyvyn kehittämiselle sekä kokonaisterveyden edistämiselle. Aloitteleville tai palautuvalle treenaajalle korostuvat palautuminen, kuunteleva lähestymistapa ja yksilöllinen kehitys.