periodisoinnista

Periodisointi on systemaattinen harjoittelun suunnittelun menetelmä, jonka tavoitteena on optimoida suorituskyky ja palautuminen pitkällä aikavälillä sekä ajoittaa huippusuoritus tiettyyn kilpailuun. Keskeisiä käsitteitä ovat makroperiodi, mesoperiodi ja mikroperiodi, jotka jaksottavat harjoittelua samalla kun kuormitus ja palautuminen säädellään. Makroperiodi kattaa koko harjoittelun ajan, mesoperiodit kestävät muutamasta viikosta puoli vuotta, ja mikroperiodit ovat tyypillisesti yhden viikon mittaisia. Harjoittelun rakenne rakentuu yleensä valmistava kausi, kilpailukausi ja siirtymäkausi, joiden sisällä asetetaan tavoitteet, volyymi ja intensiteetti.

Periodisointi voidaan toteuttaa useilla malleilla. Lineaarinen periodisointi kasvattaa kuormitusta tasaisesti makroperiodin aikana, kun taas epälineaarinen (undulatiivinen) periodisointi vaihtelee viikoittain tai päivittäin, jolloin korkea intensiteetti ja korkeampi kuorma vuorottelevat. Tämän lisäksi voidaan soveltaa yhdistelymalleja, kuten viikkotason kierrätystä. Taperointi eli rasituksen asteittainen keventäminen ennen pääkilpailua auttaa saavuttamaan maksimaalisen terävyyden.

Historiallisesti periodisointimalli kehitettiin 1960-luvulla venäläisen fysiologin Leonid Matveyev’n työstä, ja sen myöhemmin popularisoi Tudor Bompa. Nykyinen käytäntö yhdistää perinteisiä ja nykyaikaisia lähestymistapoja sekä painottaa palautumisen ja harjoituskuorman yksilöllistä säätöä seurantatietojen avulla.

Kritiikki huomioi, että yksilölliset erot, palautuminen ja terveyden huomioiminen voivat vaikuttaa ohjelman menestykseen. Periodisointi ei ole pelkästään harjoituksen määrän kasvattamista; se vaatii harkintaa, seurantaa ja sopeutumista.