perinnöllisyyssääntöihin

Perinnöllisyyssäännöt, tunnettu myös nimellä Mendelin perinnöllisyyslait, ovat perusperiaatteita, jotka kuvaavat, miten ominaisuudet siirtyvät vanhemmilta jälkeläisille. Nämä lait perustuvat Gregor Mendelin 1800-luvulla tekemiin kokeisiin herneillä.

Ensimmäinen perinnöllisyyssääntö on erillisyysperiaate. Se toteaa, että jokainen vanhempi luovuttaa jälkeläisilleen vain yhden kahdesta alleelista, jotka koodaavat tiettyä ominaisuutta. Alleelit ovat geenin eri muotoja, ja yksilö perii yhden alleelin kummaltakin vanhemmalta.

Toinen perinnöllisyyssääntö on riippumattoman periytymisen laki. Tämä laki koskee tilanteita, joissa tarkastellaan kahta tai useampaa ominaisuutta samanaikaisesti. Se sanoo, että eri ominaisuuksia määräävät alleeliparit periytyvät toisistaan riippumatta, olettaen, että ne sijaitsevat eri kromosomeissa tai ovat riittävän kaukana toisistaan samassa kromosomissa.

Kolmas perinnöllisyyssääntö, dominanttiuden periaate, liittyy siihen, miten eri alleelit vaikuttavat fenotyyppiin. Jos yksilöllä on kaksi erilaista alleelia ominaisuutta varten (heterotsygootti), toinen alleeli voi olla dominoiva ja peittää toisen resessiivisen alleelin vaikutuksen. Vasta kun resessiivinen alleeli esiintyy kahdesti (homotsygootti), sen ilmeneminen fenotyypissä on mahdollista. Nämä lait muodostavat perustan geneettisen periytymisen ymmärtämiselle ja ovat edelleen keskeisiä genetiikan tutkimuksessa.