perikardiumista

Perikardium on sydämen ympärillä sijaitseva kaksikerroksinen kalvo, joka muodostuu ulkoisesta tiiviistä kerroksesta ja sisäisestä seroosista kerroksesta. Seroosinen kerros on jaettu parietaaliseen kerrokseen, joka kiinnittyy fibrosuureen ulkokerrokseen, sekä viseraaliseen kerrokseen eli epicardiumiin, joka peittää sydämen pintaa. Näiden välissä on pieni perikardiaalinen ontelo, jonka sisällä on pieni määrä seroosaa nestettä, joka vähentää kitkaa sydämen liikkeissä.

Toiminnallinen merkitys perustuu neljään pääseikkaan. Ensinnäkin perikardium kiinnittää sydämen oikeaan asentoonsa mediastinumiin ja estää liiallisia liikkeitä. Toiseksi seroosinen kerros mahdollistaa sulavan, kitkattoman sydämen liikkeen supistuksen aikana. Kolmanneksi perikardium toimii mekaanisena suojana, joka suojaa sydäntä infektiosta ja vaurioilta. Neljännellä huomioitavana asiana se auttaa säätelemään sydämen tilavuusvaihteluita, mikä vaikuttaa sydämen venytykseen.

Verisuonitus ja hermotus ovat monimutkaisia, mutta perikardium saa verta pienestä venäjäjärjestelmästä ja sen tuntohermot kulkevat phrenic-nerveistä. Tämä hermosto antaa kipulähettiläitä perikardiaalisiin ärsykemiin.

Kliinisessä kontekstissa perikardium voi tulehtua (perikarditis), kerääntyä nestettä (perikardiaalinen effuusio) tai tiivistyä ja kalkkeutua (konstriktiivinen perikarditis), mikä voi vaikuttaa sydämen toimintaan. Perikardiumin kehitys liittyy pääasiassa mesodermiin sikiökaudella.