periarbuskulaariseen

Periarbuskulaarinen on Suomessa käytetty adjektiivi, joka liittyy arbuskulaariseen symbioosiin ja erityisesti arbuskuleja ympäröivään alueeseen kasvinjuuren solun sisällä. Arbuskulaarinen symbioosi (AM-symbioosi) muodostuu juuren tyvilisäyskasvin ja glomaleiden sienien välille; sienen muodostama arbuskeli on solukeskuksessa ja sen ympärillä on kasvin tuottama periarbuskulaarinen kalvo.

Periarbuskulaarinen alue viittaa välisiin rakenteisiin, joiden osia ovat periarbuskulaarinen tila (PAS) ja periarbuskulaarinen kalvo. PAS sijaitsee arbuskulin ja kasvin plasmamembraanin välillä, ja sen muodostaa kasvin solu- ja membraanijärjestelmien vuorovaikutus. Alue on keskeinen kontaktipinta aineiden siirrolle molemmin puolin: kasvi toimittaa orgaanista hiilihydraattia sienelle ja sieni toimittaa kasvulle fosforia sekä muita ravinteita.

Käyttö ja merkitys: termiä käytetään kuvaamaan rakenteita, molekyylejä tai prosesseja, jotka liittyvät juuriin muodostuvan arbuskulaarisen yhteyden PF-alueeseen. Esimerkkejä ovat periarbuskulaariset membranProteiinit, siirtäjät ja signaalointireitit sekä PAS:in koostumukseen liittyvät kontrollimekanismit. Tutkimus periarbuskulaarisesta alueesta on keskeinen ymmärtämään AM-symbioosin hormonaalisia ja ravinnonsaantiin liittyviä ilmiöitä.

Etymologia ja käyttö: sana muodostuu sanasta periarbuskulaarinen (periarbuskulaar- + -inen) sekä taivutusmuodoista, kuten periarbuskulaariseen, jota käytetään esimerkiksi ilmauksissa periarbuskulaariseen tilaan viittaamassa. Termi on vakiintunut erityisesti kasvibiologian ja sienibiologian julkaisuissa, joissa tarkastellaan arbuskulaarisen yhteyden rakenteita ja toimintoja.