perheväkivallasta

Perheväkivalta, eli lähisuhdeväkivalta, on väkivalta, joka kohdistuu perheenjäseneen tai läheiseen kumppaniin. Väkivallan muotoja ovat fyysinen, seksuaalinen, psyykkinen ja taloudellinen väkivalta sekä pakottava kontrolli, jolla toinen rajoitetaan ja pelotellaan. Väkivalta voi ilmetä sekä parisuhteessa että perheessä, ja lapset voivat olla väkivallan kohteita tai todistajia. Väkivalta syntyy usein hallinta- ja vallankäyttöuhasta sekä epätasaisista valtasuhteista.

Perheväkivalta rakentuu usein toistuvan kontrollin ympärille. Uhria rajoitetaan taloudellisesti, sosiaalisesti ja liikkumavapaudeltaan, ja uhat sekä väkivaltateot voivat toistua ajoittain. Välikohtaukset voivat aiheuttaa fyysisiä vammoja sekä pitkäaikaista traumatisoitumista, masennusta ja ahdistusta. Myös lapset voivat kärsiä väkivallan seurauksista, esimerkiksi stressin, pelon ja oppimisvaikeuksien kautta.

Suomessa perheväkivalta on rikoslain alaista väkivaltaa. Lainsäädäntö sekä viranomaisten toiminta tähtää uhrien turvallisuuden ja tuen turvaa miseen. Hätätilanteissa voi soittaa 112; poliisi ja sosiaalityö voivat toteuttaa turva- ja suojelutoimia sekä ohjata uhrin palveluihin. Turvakodit antavat tilapäistä suojaa, ja laajat terveydenhuolto- sekä lastensuojelupalvelut auttavat sekä uhreja että lapsia. Kaikilla on oikeus saada neuvontaa ja tukea luottamuksellisesti.

Tilastot osoittavat, että perheväkivalta on usein aliraportoitu ja suurin osa tapauksista kohdistuu naisiin, vaikka väkivaltaa voi kohdata myös miehiä ja lapsia. Ennaltaehkäisy keskittyy tasa-arvoon, turvalliseen arkeen ja varhaiseen tukeen sekä yhteistyöhön palveluissa, koulutuksessa ja terveydenhuollossa. Saatavilla resursseja ovat hätänumerot, tukipalvelut sekä turvakodit.