perhetoiminnan

Perhetoiminta (gen. perhetoiminnan) on suomalaisessa sosiaalityössä käytetty käsite, jolla viitataan perheille suunnattuun tuen ja palveluiden kokonaisuuteen. Tavoitteena on edistää perheen toimivuutta, vanhemmuuden tukemista, arjen hallintaa sekä lapsen turvallista ja hyvinvoivaa kasvuympäristöä. Toiminta järjestetään usein kunnan sosiaalitoimen tai lastensuojelun piirissä, ja sen toteuttajina toimivat perhetyöntekijät, sosiaalityöntekijät sekä muut koulutetut ammattilaiset.

Tavoitteet ovat vahvistaa perheen voimavaroja, ennaltaehkäistä ongelmia sekä tukea lapsen kehitystä ja hyvinvointia. Perhetoiminta on tyypillisesti perhekeskeistä, ratkaisulähtöistä ja yksilöllisesti räätälöityä, ja siinä korostuvat luottamuksellinen yhteistyö sekä asiakkaiden oikeudet, osaaminen ja itsemääräämisoikeus.

Käytännön muodot voivat sisältää kotikäyntejä, perhekohtaisia neuvotteluja, vanhemmuuden ohjausta sekä vuorovaikutus- ja kasvatustaitojen vahvistamista. Lisäksi tehdään yhteistyötä muun verkoston kanssa, kuten koulun, neuvolan ja terveydenhuollon kanssa. Tarjolla on myös ryhmämuotoisia tukimuotoja sekä kriisi- ja jälkityön käytäntöjä.

Kohderyhmänä ovat lapsiperheet, joilla on lisääntynyttä riskiä arjessa selviytymisestä tai jotka tarvitsevat tukea välttääkseen huostaanottoa tai pahenemista. Toiminta perustuu asiakkaiden oikeuksiin, luottamuksellisuuteen ja eettisiin periaatteisiin sekä tavoitteeseen parantaa perheen hyvinvointia.

Vaikutuksia seurataan sekä asiakkaiden palautteen että palveluiden tulosten avulla, ja tavallisesti korostuu pitkäjänteinen tukeminen sekä lapsen edun huomiointi.