patogeneesistä

Patogeneesi on sairauden kehityksen biologisten mekanismien kokonaisuus. Se kuvaa, miten alun perin altistava tekijä – kuten mikrobialtistus, toksinen aine, toistuva kudosvaurio tai immuunijärjestelmän häiriö – johtaa mekanismeihin, jotka lopulta aiheuttavat kliiniset oireet ja löydökset. Patogeneesi korostaa tapahtumien kaarta: altistuksesta kudoksiin, tulehduksen ja immuunivasteen rooliin sekä lopullisiin kudostuhoihin tai elimistön toiminnan häiriöihin.

Keskeisiä käsitteitä ovat etiologia, patogeneesin vaiheet sekä yksilölliset tekijät kuten ikä, genetiikka ja ympäristö. Sairaudet voivat kehittyä sekä infektion että ei-infektiivisen mekanismin kautta: infektiivisessä patogeneesissä keskeisiä ovat taudinaiheuttajan vuorovaikutus isäntäorganismin kanssa, infektion alkaminen, solujen sisäinen replikaatio, kudostuho ja tulehdus; ei-infektiivisissä sairauksissa kudostuho voi johtua immuunivasteesta, aineenvaihdunnan häiriöistä tai solumuutoksista. Esimerkkeinä autoimmuunisairaudet, joissa immuunijärjestelmän toleranssin rikkominen johtaa autoantigeeneihin kohdistuvaan hyökkäykseen, sekä syöpä, jonka geneettiset tai epigeneettiset muutokset sekä klonaalinen valinta edistävät kasvua ja leviämistä.

Patogeneesia voidaan tarkastella eri tasoilla: molekyylitasolla solujen signaalinvaihdon muutoksista; solutasolla solujen vuorovaikutuksessa ja kuolintapauksissa; ja kudostasolla tulehduksen, arpeutumisen ja toiminnan häiriöiden roolissa. Ymmärrys patogeneesistä tukee diagnostiikkaa, hoidon kohdentamista sekä sairauksien ennaltaehkäisyä ja ennustamista.