parvocellulaarisiin

Parvocellulaarinen on neurotieteessä käytetty termi, jolla viitataan pienisoluisiin neuroneihin sekä niiden muodostamiin käyttöpoluihin. Suomen kielessä parvocellulaarinen kuvaa solutyyppiä, ja parvocellulaarisiin on monikkomuoto illatiivissa, esimerkiksi parvocellulaarisiin soluihin. Termiä käytetään erityisesti näköaistin ja aivorakenteiden yhteydessä, mutta sitä sovelletaan myös muissa aivoalueissa esiintyviin pienisoluisiin neuroniryhmiin.

Parvocellulaarinen näköpolku on yksi tärkeä näköaistin tiedon kulun reitteistä. Primatalla parvocellulaariset neuronit sijaitsevat lateraalisessa genikulaarisessa tumakkeessa (LGN) ja muodostavat siellä pienisoluiset kerrokset. Niillä on pienet solukeskukset ja pienet reseptiiviset kentät, ja ne ovat erityisen herkkiä värille ja yksityiskohtien havaitsemiselle. Vasteajat ovat usein hitaampia kuin magnocellulaarisilla soluilla, jotka käsittelevät liikettä ja yleistä valotunnistusta. Parvocellulaarinen reitti välittää korkeaa visuaalista tarkkuutta sekä värisignaaleja retinasta aivokuoren V1-alueelle, ja se tukee muodon sekä värin havaitsemista sekä yksityiskohtaista reunojen erottelua.

Muita aivoalueita ja konteksteja, joissa käytetään termiä parvocellulaarinen, löytyy esimerkiksi hypotalamuksesta sekä muista pienisoluisista neuroniryhmistä. Näissä tapauksissa parvocellulaarisuus viittaa solujen pienyyteen ja tiettyihin projektioihin verrattuna magnocellulaarisiin, joiden solut ovat suurempia ja joiden rooli eroaa vastaavissa toiminnoissa.