parenkymisolukosta

Parenkymisolukko on organin toiminnallinen kudos, joka koostuu parenkymasolukoista ja which suorittavat kudoksen tai elimen pääasiallisen tehtävän. Parenkymisolukkoa käytetään sekä kasvien että eläinten histologiassa, ja sen tarkka koostumus sekä tehtävät vaihtelevat kohteesta riippuen. Kudosten rajoissa parenkymisolukko muodostaa usein organin aktiivisen, toiminnallisen ytimen, kun taas tuki- ja säilytystukia sekä verisuonia ja rakennetta tarjoava stroma tai tuki koostuvat erillisestä kudoksesta.

Kasvillisuudessa parenkymisolukko on yleisin ja monikäyttöisin kudos. Parenkymasolut ovat yleensä eläviä solukoita, joilla on ohut primaarinen soluseinämä, suuri vakuoli ja kyky muodostaa ja jakautua aikuisiinkin. Näistä soluista muodostuu muun muassa mesofylli (kasvin lehtien ja neistojen fotosynteesiin osallistuva parenkymisolukko), varastavan solukon (tafkaarnoituvan tärinän ja tärkkelyksen varastointi), sekä tunkeutuvan ja paranemisen mahdollistavan solukon rakenteita. Aerenkymä, ilmaraoista koostuva parenkymisolukko, löytyy vesikasveista ja keuhkokasveista hapenjohtoympäristöissä.

Eläimissä parenkymisolukko viittaa puolestaan elimen toiminnalliseen kudokseen, joka koostuu kyseisen elimin pääasiallisista solutyypeistä. Esimerkiksi maksassa, maksaparenkymässä, koostuvat solut ( hepatosyyttiset parenkymasolut) aineenvaihdunnan, bilirubiinin käsittelyn ja muun elintoiminnan keskeisistä prosesseista. Yksittäisten elinten parenkymisolukon rakenne ja koostumus heijastavat kudoksen erikoistumista.

Parenkymisolukko on siten keskeinen käsite sekä kasvi- että eläinkudoksissa, sillä sen toiminta määrittelee käytännössä elimen tai kasvin perusfunktion. Sen vauriot tai regeneraatio voivat johtaa merkittäviin toimintahäiriöihin.