parenkymisolukkoa

Parenkymisolukkoa, eli parenkymakudosta, on kasvin yleisin peruskudos. Se koostuu elävistä parenkymasolukosta ja muodostaa suurimman osan kasvin pehmeistä kudoksista. Parenkymakudoksia löytyy useista paikoista, kuten lehden mesofyllistä, vartalon ja juurten kuorikerroksista sekä hedelmien ja siementen sisäosista.

Parenkymasolut ovat tyypillisesti soikeita tai pyöreitä, niillä on ohut primaariseinämä ja suuria vakuoleja. Solut voivat olla erikoistuneet eri tehtäviin: kloroplastipitoiset soluja muodostavat chlorenchymaa fotosynteesiin, varastointiparenkymat sisältävät amyloplastit (tärkkelyksen varastointi) tai lipoplastit ja muut yksiköt; aerenkymässä solut voivat muodostaa kaasuille tilaa.

Parenkymasolujen tehtäviin kuuluvat fotosynteesi, varastointi, turgorin ylläpito sekä haavojen paraneminen ja kudosten regenerointi. Ne ovat yleisesti elossa soluryhmiä sekä kasvun että metabolisten prosessien kannalta.

Parenkymakudos on löyhä, joustava ja yleensä ei-lignifioitunut. Sillä on tärkeä rooli kasvin kasvussa ja kehityksessä sekä monissa kudoksissa toimivana peruskudoksena. Toisin kuin sclerenchyma tai kollenchyma, parenkymasolut ovat usein elossa ja voivat erilaistua uusiksi kudoksiksi.

Joissakin yhteyksissä termiä käytetään yleisesti myös eläin- tai ihmisen parenkymakudoksesta tarkoittaen elintoimintoja suorittavaa kudosta, mutta kasvitieteellisessä kontekstissa parenkymakudos viittaa kasvien soluihin.