palonkestvyys

Palonkestvyys on rakennusmateriaalien tai rakennuselementtien kyky säilyttää rakennetaan ja toiminnallisuus palon aikana tietyn ajan. Se kuvaa sekä kantavan rakenteen tukevuutta että eristävyyttä ja eheyttä korjaavien tai estävien toimenpiteiden vaikutusta palon leviämiseen. Palonkestvyys on olennainen osa rakennusten paloturvallisuutta ja ohjaa esimerkiksi osastointia, poistumiskanavia ja rakennuksen kokonaiskestävyyttä palon aikana.

Arvot palonkestvyydelle ilmoitetaan usein REI-luokituksella, jossa R tarkoittaa kantavuuden säilymistä, E lämmöneristystä ja I rakennteen eheyttä. Aikarajaa luvut kuvaavat: esimerkiksi REI 60 tai REI 120 tarkoittaa, että kyseinen rakennuselementti täyttää kunkin ominaisuuden vaatimukset kyseisen minuuttimäärän ajan palon kestävyyden perusteella. Jos jokin ominaisuus epäonnistuu aiemmin, kokonaisluokitus voi olla pienempi tai eriytetty (esim. R, E tai I -arvon puutteellisuus).

Testaus ja standardit: palonkestvyys mitataan standardoiduissa palo- ja kuumuustesteissä. Euroopassa yleisiä ovat EN 1363 -sarjan testit sekä EN 13501-2 -luokitusjärjestelmä, jolla rakennustuotteet voidaan luokitella palon kestävyyden mukaan. Yhdysvalloissa käytetään usein ASTM E119 -standardia vastaavilla tuloksilla. Testi noudattaa ennalta määrättyä kuumakuljetusta ja lämpötilakontaktia, ja tuloksena on vähintään ilmoitettu kesto minuuteissa.

Faktoreita, jotka vaikuttavat palonkestvyyteen, ovat materiaalin luonto, paksuus, tiheys ja rakenteelliset liitännät, tiivistykset, eristemateriaalien laatu, sekä asennuksen ja kunnossapidon laatu. Palonkestvyys voi parantua lisäeristeillä, palonkestävillä levyillä tai asianmukaisella liitosten suunnittelulla.

---