pakkausvelvoite

Pakkausvelvoite, tai pakkauslain mukainen pakkausvelvoite, on Suomen lainsäädännössä määritelty velvoite, joka koskee pakkausjätteiden hallintaa ja kierrätystä. Velvoite on osa Euroopan unionin pakkaus- ja pakkausjätteen direktiiviä (94/62/EY), jonka Suomen on otettu kansalliseen lainsäädäntöön pakkauslain (1072/1999) ja sen muutosten kautta. Pakkausvelvoite edistää ympäristönsuojelua ja resurssien tehokasta käyttöä vähentämällä pakkausjätteen määrää ja parantamalla sen kierrätysmahdollisuuksia.

Velvoite koskee kaikkia Suomessa markkinoille tuotuja pakkauksia, kuten lasi-, metalli-, muovi-, kartonki- ja paperipakkauksia. Pakkausvelvoite edellyttää, että pakkauksien valmistajat, tuottajat ja tuontiyritykset vastaavat pakkausjätteiden keräyksestä, käsittelystä ja kierrätyksestä. Tämä toteutetaan järjestämällä pakkausjätteen keräysjärjestelmä ja maksamalla kierrätysmaksut, jotka rahoittavat keräys- ja käsittelytoimintaa. Suomessa tämä järjestelmä on järjestetty pakkauskierrätysmaksujen kautta, joita kerää ja jaetaan Pakkauskierrätys Oy.

Pakkausvelvoite velvoittaa myös pakkauksien suunnittelussa otettavaksi huomioon kierrätettävyyden ja ympäristövaikutusten vähentäminen. Esimerkiksi pakkauksien tulee olla mahdollisimman helppoja erottaa ja kierrättää, ja niissä tulee käyttää kierrätettävää materiaalia. Lisäksi velvoite edellyttää, että pakkauksissa annetaan riittävästi tietoa niiden kierrätettävyyksestä ja käsittelystä.

Pakkausvelvoitteella pyritään vähentämään ympäristövaikutuksia ja edistämään kiertotaloutta. Sen avulla pyritään saavuttamaan EU:n asettamat kierrätystavoitteet, kuten pakkausjätteen määrän vähentäminen ja kierrätysosuuden lisääminen. Suomessa pakkausvelvoite on ollut voimaan useita vuosia, ja sen toteuttaminen on edistänyt pakkausjätteen hallinnan kehittymistä ja ympäristönsuojelun tavoitteiden saavuttamista.