pakettiformaatteja

Pakettiformaatit tarkoittavat digitaalisen tiedonsiirron rakenteita, joiden mukaan data jaetaan pienempiin yksiköihin, paketteihin, ja siirretään verkon tai tallennuskanavien kautta. Eri protokollat ja teknologiat määrittelevät omat pakettiformaattinsa, joiden perusteella vastaanotin osaa koota alkuperäisen tiedon ja tarkistaa sen virheettömyyden.

Yleisesti pakettiformaatti koostuu rakenneosista, joita voivat olla otsikko (header), hyötyaineisto (payload) ja mahdollisesti tarkistus tai loppujäsen (trailer). Otsikossa esitellään paketin tarkoitus ja reititys: tyypillisiä kenttiä ovat version numero, pituus, tunnisteet, fragmentointitiedot, aikaleima tai hop-limited arvo sekä lähde- ja kohdeosoitteet. Eri kerrosten malleissa lisäksi käytetään omia, tarkkaan määriteltyjä rakennelmia, kuten Ethernet-kehyksen MAC-osoitteita ja EtherType-arvoa sekä IP-paketin tai TCP/UDP-otsikoita.

Esimerkkejä pakettiformaateista ovat Ethernet-kehys, IPv4- ja IPv6 -otsikot sekä TCP- tai UDP-segmentit. Jokainen protokolla määrittelee oman, tarkasti rakennetun käyttötarkoituksensa ja soveltuvuutensa; käytännössä pakettiformaatit rakentuvat kerrosmallin periaatteiden mukaisesti, jolloin eri tasot voivat vuorovaikutteisesti välittää dataa.

Standardointi ja hallinnointi tapahtuvat pääasiassa järjestöjen kuten IETF:n, IEEE:n ja ITU:n kautta, sekä erilaisten RFC-tiedostojen ja käytäntötasojen kautta. Pakettiformaatit mahdollistavat tehokkaan siirron, virheenkorjauksen sekä moninkertaisen käytön ja sovellukset pidemmälle verkko- ja tallennusympäristössä.