paineeromittaukset

Paine-eromittaukset tarkoittavat kahden pisteen välisen paine-eron mittaamista nesteessä tai kaasussa. Mittauksia käytetään usein virtaussuhteiden ja prosessien hallinnassa, kuten ilmanvaihdossa, hydrauliikassa, teollisissa prosesseissa ja suodatus- sekä lämmönvaihtojärjestelmissä. Paine-eroa voidaan tarvita sekä nesteen että kaasun virtauksen analysointiin ja kontrolliin.

Menetelmät ja laitteet. Paine-eromittaukset voidaan toteuttaa mekaanisesti (esimerkiksi U-kierrekantapainemittarit, kääntyvät rekisterit, kalvot) tai sähköisesti käyttämällä differentiaalipaine-antureita. Mekaaniset mittarit perustuvat liuoksen tai kaasun aiheuttamaan paine-eroon, joka muuttuu näytettäväksi lukemaksi. Elektroniset transduktorit hyödyntävät kalorimetri- tai ferri- tai capacitive-periaatteita sekä diapragmaa, jolloin paine-ero muunnetaan sähköiseksi signaaliksi. Usein mittaukset liittyvät kalvojen, kapseleiden tai putkiston impilssilinjoihin, joiden kautta aines pääsee mittausaukkoihin.

Sovellukset. Diferensiaalipainemittauksia käytetään esimerkiksi virtaaman mittaamiseen venturi- tai reikälevymenetelmillä, suodattimien ja lämmönvaihtimien painehäviöiden seuraamiseen sekä prosessivaihteluiden ja tilojen hallintaan. Niillä voidaan arvioida nesteen tiheys- ja viskositeettimuutoksia sekä havaita tukoksia tai vuotoja.

Asennus ja tarkkuus. Mittausjärjestelmä vaatii oikeanlaiset impulssilinjat, eristykset ja ilmanvaihdon eston. Ilma- tai kaasutuulet voivat vaikuttaa tuloksiin, joten kalvo- ja putkilinjat on usein suojattava ja ilmattu. Tarkkuus riippuu kalibroinnista, lämpötilasta ja nesteen/densityin vaihteluista sekä mittausmenetelmän moved.

Tämä on lyhyt, neutraali kuvaus paine-eromittauksista.