paikkaisomeria

Paikkaisomeria, myös tunnettu nimellä stereoisomeria, on orgaanisen kemian aluetta, joka käsittelee molekyylejä, jotka sisältävät saman atomien määrän ja samanlaisen sidoksen järjestelmän, mutta joilla on erilainen atomien tai ryhmien tila avaruudessa. Näitä molekyylejä kutsutaan stereoisomeereiksi, ja ne eroavat toisistaan ​​vain geometrisesti tai optisesti.

Paikkaisomeriaa jaetaan kahteen päätyyppiin: geometriseen ja optiseen isomeriaan. Geometrinen isomeria, myös nimeltään *cis-trans*-isomeria, esiintyy molekyyleissä, joissa on kaksoissidoksia tai sykloalkaaneja. Näissä molekyyleissä atomit tai ryhmät voivat olla sijoittuneet eri tavoin sidoksen ympärille, mikä johtaa erilaisiin fysikaalisiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin. Esimerkiksi *cis*-2-buteenin ja *trans*-2-buteenin molekyylit eroavat toisistaan ​​metyyliryhmien sijoittelussa kaksoissidoksen suhteen.

Optinen isomeria puolestaan liittyy kiraalisiin molekyyleihin, jotka sisältävät kiraalisen keskuksen, kuten hiiliatomin, joka on sidottu neljään eri ryhmään. Nämä molekyylit voivat olla peilikuvia toisiaan vastaan, mutta eivät superponoitavissa, ja niitä kutsutaan enantiomeereiksi. Optiset isomeerit kykenevät kiertämään polarisoitua valoa eri suuntiin, ja niitä kutsutaan optisesti aktiivisiksi. Esimerkiksi L- ja D-glukoosi ovat optisia isomeerejä, joilla on erilaiset biologiset vaikutukset.

Paikkaisomeria on tärkeä orgaanisessa kemian ja biokemian sovelluksissa, kuten lääkeaineiden kehityksessä, koska isomeerit voivat osoittaa täysin erilaisia biologisia vaikutuksia. Esimerkiksi joidenkin lääkeaineiden optiset isomeerit voivat olla tehokkaita, kun taas toiset voivat olla myrkyllisiä tai täysin tehoton.