paikallisverkkoja

Paikallisverkkoja ovat tietoverkkoja, jotka yhdistävät laitteita rajalliseen maantieteelliseen alueeseen, kuten taloon, toimistoon tai kampukseen. Ne mahdollistavat nopean tiedonsiirron sekä resurssien, kuten tulostimien ja tiedostojen, jakamisen ja yhteisten sovellusten käytön.

Teknologiset perusteet: Paikallisverkot rakentuvat usein Ethernet-tekniikalla (IEEE 802.3) sekä langattomilla verkoilla (IEEE 802.11, Wi‑Fi). Tyypillinen topologia on tähtimäinen, jossa jokainen laite on kytkimen kautta yhteydessä keskuskoneistoon. Verkkoteknologioiden arkkitehtuuri sisältää kytkimiä (switches), reitittimiä (routers) sekä langattomia päätepisteitä (access points). Kiinteässä asennuksessa käytetään kuitu- tai kuparikaapeleita, yleisimmät liitännät ovat RJ-45 -liitännät.

Osoitteistus ja palvelut: Paikallisverkot käyttävät usein yksityisiä IP-osoitteita (RFC 1918) sisäverkossa, ja niiden yhteydet ulkomaailmaan hoitaa reititin, joka voi tarjota NAT:ia sekä DHCP-palvelua. DNS sekä mahdolliset VLAN-ryhmitykset ovat yleisiä hallinta- ja turvallisuusominaisuuksia.

Turvallisuus ja hallinta: Verkon suojaus perustuu vahvoihin langattomiin salasulkeisiin (WPA2/WPA3), palomuuriasetuksiin sekä pääsynhallintaan. VLAN-eroja käytetään liikenteen erottamiseen, ja säännöllinen valvonta sekä päivitykset parantavat luotettavuutta.

Käyttökohteet: Paikallisverkkoja käytetään kodeissa, toimistoissa ja kampuksilla. Ne voivat olla yksinkertaisia kotiverkkoja tai laajoja yritysverkkoja, jotka tukevat monipuolisia palveluita kuten tulostuksen, tiedostojen ja sovellusten jakamisen sekä etätyön tarpeita.