päästöjenhallintakeinoja

Päästöjenhallintakeinoja ovat toimenpiteet, joilla pyritään vähentämään ihmisen toiminnasta aiheutuvia päästöjä ilmakehään, vesiin ja maaperään. Näiden päästöjen uskotaan vaikuttavan merkittävästi ympäristöön ja ilmastonmuutokseen. Keinoja voidaan jakaa laaja-alaisesti teknologisiin, taloudellisiin ja hallinnollisiin ratkaisuihin.

Teknologiset keinot keskittyvät päästöpäästöjen vähentämiseen suoraan lähteellä tai niiden poistamiseen. Esimerkkejä ovat tehokkaammat polttotekniikat, päästöjenpuhdistuslaitteistot teollisuudessa ja liikenteessä sekä uusiutuvien energialähteiden käyttö fossiilisten polttoaineiden sijaan. Myös hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologiat (CCS) kuuluvat tähän kategoriaan.

Taloudelliset keinot pyrkivät ohjaamaan toimintaa päästöjä vähentävään suuntaan markkinamekanismien avulla. Päästökauppa, jossa päästöoikeuksista käydään kauppaa, on yleinen esimerkki. Verotus, kuten hiilivero, tekee päästöistä kalliimpia ja siten kannustaa niiden vähentämiseen. Myös erilaiset tuet ja investointien edistäminen puhtaisiin teknologioihin ovat taloudellisia ohjauskeinoja.

Hallinnolliset keinot perustuvat sääntelyyn ja lainsäädäntöön. Niitä ovat esimerkiksi päästörajojen asettaminen teollisuudelle, ympäristölupajärjestelmät, ajoneuvojen päästöstandardit sekä maankäytön suunnittelu. Kansainväliset sopimukset ja kansalliset politiikat ovat keskeisiä hallinnollisen päästöjenhallinnan toteuttamisessa. Yhdistelmällä näitä eri keinoja pyritään saavuttamaan asetettuja päästövähennystavoitteita ja edistämään kestävää kehitystä.