päälauseista

Päälauseista käytetään tässä artikkelissa termiä päälauseet. Päälause on itsenäinen lause, jossa on oma predikaatti ja jonka voi ilmaista kokonaisen viestin. Suomen kielessä päälauseet muodostavat lauseen ytimen, ja ne voivat esiintyä sekä yksinään että yhdessä sivulauseiden kanssa monimutkaisissa lauseissa.

Päälauseen ominaisuuksia ovat se, että se ilmaisee väitteen, kysymyksen tai käskyn. Esimerkkejä: “Aurinko paistaa.” (väite) “Onko sade lakannut?” (kysymys) “Lue kirjaa!” (käsky). Päälauseen verbi ilmaisee usein aikamuodon ja moodin, ja lauseen perus rakenne on yleensä subjekti + predikaatti, vaikka sanajärjestys on suomessa melko joustava.

Monimutkaisissa lauseissa päälauseet voivat muodostaa rinnasteisen kokonaisuuden, jolloin ne yhdistyvät konjunktioilla kuten “ja”, “tai” tai “mutta”. Esimerkki: “Minä menen kotiin, ja hän jää.” Tällaiset päälauseet voivat olla myös erillisiä lauseita, jotka on yhdistetty pilkulla ja konjunktiolla.

Sivulauseet (ala-lauseet) täydentävät päälauseita ja alkavat usein alistuskonjunktioilla kuten että, kun, jos tai kuka. Esimerkki: “Kun sade loppuu, menemme ulos.” Tässä päälausena on “menemme ulos.” Sivulauseen merkitys on yleensä antaa lisätietoa ajasta, syystä tai ehosta.

Rinnasteisten ja alisteisten lauseiden erottaminen on keskeinen osa suomen lausestruktuuria. Päälauseet ilmaisevat tavallisesti varsinaisen viestin, kun taas sivulauseet tarkentavat tai rajoittavat sitä.