otostutkimuksissa

Otostutkimuksissa tarkoitetaan korvan rakenteiden ja kuulon toiminnan arviointia käyttämällä erilaisia tutkimusmenetelmiä. Näitä tutkimuksia sovelletaan sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa kuulon muutosten, korvatulehdusten sekä tärykalvon ja keskikorvan toiminnan selvittämiseen. Tutkimusten tavoitteena on eristää mahdollinen keinotekoinen tai sensorinen kuulonalenema sekä määrittää tarve lisätoimenpiteille.

Otoskopia on perusmenetelmä, jolla tarkastellaan ulkoista kuulokäytävää, tärykalvoa ja välikorvan pääsyä. Otooskoopin avulla voidaan havaita esimerkiksi tulehdustilat, kertymät tai tärykalvon vauriot sekä vierasesineet. Tarvittaessa korvaläpän puhdistus tulee tehdä terveydenhuollon ammattilaisen toimesta.

Timpanometria mittaa tärykalvon liikkuvuutta ja keskikorvan ilmanpainetta. Menetelmässä käytetään pientä ilmanpainemassaa, jonka vaihtelut antavat tietoa esimerkiksi välikorvantulehduksen, erityisesti nesteen kerääntymisen tai reissukkolotilanteiden toiminnasta.

Audiometria ja puhe-audiometria mittaavat kuulon herkkyyttä ja kuulemisen laatua sekä erottavat konduktiivisen että sensorisen kuulonaleneman. Yleisesti käytettyjä mittauksia ovat puhtaat-äänet ja puheharjoitukset, joilla määritellään kuulokynnykset.

Otoakustiset emissiot (OAE) ja auditorioaivorun kuuloaivoprosessoinnin (ABR) testit voivat täydentää arviota erityisesti vastasyntyneillä, lapsilla tai kun kuulontutkimuksen tulokset ovat epäselviä. Nämä testit auttavat erottamaan sensorisen ja konduktiivisen kuulonaleneman sekä arvioimaan välikorvan ja sisäkorvan toimintaa.

Otostutkimukset ovat yleisesti turvallisia ja potilaan hyvinvointia kunnioittavia, mutta joidenkin menetelmien tulosten tulkinta vaatii ammattilaisen kokemusta. Tulosten perusteella määrätään tarvittavat hoito- tai seurantatoimenpiteet.