osteokonduktiivisuutta

Osteokonduktiivisuus viittaa materiaalin kykyyn toimia tukirakenteena luun kasvulle ja uudistumiselle. Luun paranemisessa tai luusiirteiden yhteydessä osteokonduktiiviset materiaalit tarjoavat pinnan, johon uudet luusolut voivat kiinnittyä ja alkaa muodostaa luuta. Tämä prosessi on olennainen luukudoksen regeneraatiossa.

Tämä ominaisuus on erityisen tärkeä luukudoksen korjaamisessa ja korvaamisessa käytettävissä biomateriaaleissa. Osteokonduktiiviset materiaalit eivät itsessään luo luuta, vaan ne edistävät elimistön omaa luunmuodostuskykyä tarjoamalla sopivan alustan luusolujen kasvulle. Esimerkkejä tällaisista materiaaleista ovat hydroksiapatiitti, trikalsiumfosfaatti ja tietyt biologiset keramiikat. Myös jotkin metallit, kuten titaaniseokset, voivat osoittaa osteokonduktiivisia ominaisuuksia pinnankäsittelynsä ansiosta.

Osteokonduktiivisuuden lisäksi luusiirtemateriaaleilla voi olla myös muita ominaisuuksia, kuten osteoinduktiivisuus, joka tarkoittaa materiaalin kykyä stimuloida luusolujen muodostumista, tai osteogeenisyys, joka tarkoittaa materiaalin sisältävän itse eläviä luusoluja. Osteokonduktiivisuus on kuitenkin usein perustavanlaatuinen vaatimus tehokkaalle luun regeneraatiolle.