osteoklasteja

Osteoklasteja ovat luuston resorptiossa toimivia erikoistuneita suuria moniytimisiä soluja. Niiden tehtävänä on hajottaa vanhaa tai vaurioitunutta luukudosta osana luun uudelleenmuodostusta, jonka yhteydessä osteoblastit rakentavat uutta luuta. Osteoklasteja löytyy erityisesti luun pinnalta ja resorptioalueilta, kuten cancellous- sekä cortical-luualueilta.

Osteoklastien synty ja kehittyminen alkaa monosyytteihin pohjautuvasta erilaistumisesta makrofagisekvenssillä. Tärkeää on M-CSF (CSF1) ja RANKL-signaalin välitse tapahtuva differentiation. RANKL sitoutuu precursoreiden RANK-reseptoriin, mikä johtaa moniytimien osteoklastien muodostumiseen. Osteoprotegeriinia (OPG) tuotetaan myös luissa, ja se toimii RANKL:n kilpailevana estäjänä estäen liiallista resorptio.

Toiminnan mekanismi perustuu eriytyneeseen resorptioalueeseen, jossa solu muodostaa sealing zone -alueen ympärille resorptioalueen. Tämä johtaa happamankaltaiseen ympäristöön, jonka pH on alhainen, ja siihen liittyy proteolyyttisten entsyymien kuten cathepsin K ja MMP-entsyymien erittäminen. Nämä entsyymit hajottavat hydroksyapatiittia ja luun kollageenia, jolloin luukudos liukenee ja vapautuu kalsiumia sekä fosforia.

Resorptioa säätelevät hormonit ja mekaaninen kuormitus. PTH, D-vitamiini ja calcitoniini sekä osteoblastien tuotokset vaikuttavat RANKL/OPG-tasapainoon. Liiallinen osteoklastien toiminta liittyy muun muassa osteoporoosiin, kun taas toiminnan puute voi johtaa osteopetrosikseen. Tulehdukselliset tilat voivat myös lisätä resorptioa, mikä aiheuttaa luuston eroosiota.

Tunnusmerkit ja tutkimus: osteoklasteja voidaan osoittaa histologisesti TRAP-positiivisina soluina; markerimerkkejä ovat cathepsin K ja RANK sekä calcitonin-reseptori. Tutkimuksissa käytetään myös kuvantamismenetelmiä luun remodeloinnin arvioimiseksi.