oppimistekniikoihin

Oppimistekniikoihin kuuluu suunnitelmallisia keinoja, joiden tarkoituksena on parantaa tiedon tallentamista, ymmärtämistä ja soveltamista. Niiden taustalla ovat kognitiivisen psykologian tutkimukset oppimisesta, muistista ja metakognitiosta. Tekniikat voivat tukea sekä uuden tiedon omaksumista että pitemmän aikavälin säilyttämistä, riippuen tehtävästä ja oppijasta.

Yksi keskeinen keino on aktiivinen palautus eli retrieval practice, jonka ydin on tietoisen muistamisen harjoittelu sen kirjoittamisen tai palauttamisen muodossa sen sijaan että pelkästään luettaisiin tekstiä läpi. Aikavälein toistaminen (spaced repetition) ja toiston jaetut aikavälit parantavat muistin pysyvyyttä. Interleaving eli lajityyppien vuorottelu opettaa siirtämään taitoja ja erottamaan vastaavia mutta erillisiä tehtäviä. Elaborointi tarkoittaa uuden tiedon yhdistämistä aiempaan ymmärrykseen sekä syvällisiä selityksiä ja kysymyksiä. Kaksikoodaus (dual coding) yhdistää visuaalisen ja sanallisen tiedon, jolloin molemmat kanavat tukevat muistamista. Mnemotekniikat, kuten akronyymit ja mielikuvat, voivat helpottaa muistin hakua. Muistiinpanotekniikat, muun muassa Cornell-tekniikka ja miellekartat, tukevat aktiivista oppimista ja jäsentämistä. Metakognitiiviset strategiat kehottaavat suunnittelemaan opiskelua, seuraamaan omaa ymmärrystä ja arvioimaan edistymistä.

Tehokkuus riippuu tehtävästä, oppijasta ja kontekstista. Tekniikoiden käyttö kannattaa suunnitella tehtäväkohtaisesti ja yhdistellä tarvittaessa. Soveltuvuus sekä toistokertojen avulla että palautteen saaminen ohjaavat oppimisen kehittymistä. Rajoitteina ovat yksilölliset erot, motivaatio sekä oikeanlaisen tasapainon löytäminen perinteisen muistamisen ja syvällisen ymmärryksen välillä.