oppimisprosesseissa

Oppimisprosesseissa tarkoitetaan yksilön toimintaprosesseja, joilla hän hankkii, muokkaa ja soveltaa tietoa, taitoja ja asenteita. Prosessit syntyvät vuorovaikutuksessa aiemman tiedon, motivaation ja tilanteen kanssa, ja ne voivat tapahtua sekä muodollisessa opetuksessa että arjen toiminnassa.

Erilaiset oppimisteoriat tarjoavat selityksiä siitä, miten oppiminen tapahtuu. Behaviorismi korostaa ulkoisia ärsykkeitä ja vahvistuksia. Kognitivismi kuvaa oppimista tiedon käsittelynä, muistirakenteiden muodostumisena ja ongelmanratkaisuna. Konstruktivismi ja sosiaalinen konstruktivismi näkevät oppimisen aktiivisena merkitysten rakentamisena yksilön ja yhteisön vuorovaikutuksessa.

Oppimisprosessi sisältää useita vaiheita: havainnointi ja huomiointi, tiedon koodaus ja käsittely, tallennus muistiin sekä palauttaminen muistista. Harjoittelu, toisto ja palaute vahvistavat muistijälkiä ja taitojen suoritusta. Metakognitio eli omien ajatteluprosessien seuranta, suunnittelu ja säätö parantavat oppimisen tehokkuutta ja siirtämistä uusiin tilanteisiin.

Ympäristöllä on suuri merkitys: opetus- ja digitaalisten työvälineiden käyttö, sosiaalinen vuorovaikutus sekä motivaatio- ja itsesäätelytekijät vaikuttavat. Tukeminen ja ohjaus sekä tehtävien asteittainen vaikeuttaminen (scaffolding) auttavat oppilasta saavuttamaan seuraavan osaamistason kehityksen vyöhykkeellä. Kehityksen vyöhykkeessä oppiminen tapahtuu parhaiten, kun tehtävät ovat juuri oppijan nykyisen tason ylä- tai alapuolella.

Oppimisen arviominen jakautuu formatiiviseen ja summatiiviseen arviointiin. Formatiivinen palaute antaa tietoa parannuskohteista, kun taas summatiivinen arviointi mittaa saavutettua osaamista tiettyyn ajankohtaan. Tärkeäksi tavoitteeksi muodostuu opitun soveltaminen käytännön tilanteisiin ja uusien tehtävien hallinta.

---