opioideista

Opioideiksi kutsutaan luonnollisia, puoliksi synteettisiä sekä täysin synteettisiä yhdisteitä, jotka vaikuttavat keskushermostoon sitoutumalla opioidireseptoreihin, erityisesti mu-reseptoreihin. Tämä saa aikaan kivunlievityksen lisäksi rauhoittavaa ja usein mielihyvää tuottavaa vaikutusta. Lisäksi opioideilla on vaikutuksia hengitykseen, hyytymien säätelyyn ja suoliston motiliteettiin, mikä osaltaan selittää sekä niiden käyttöä että haittavaikutuksia.

Opioideja luokitellaan kolmeen pääryhmään. Luonnolliset opioidit sisältävät morfiinin ja kodeiinin. Puoliksi synteettiset ovat esimerkiksi heroaani (diacetylmorphine), sekä oksikodoni, hydrokodoni, oksimodoni ja hydromorfon. Täysin synteettisiin kuuluvat fentanyyli ja sen analogit, metadoni, tramadoli sekä tapentadoli. Näiden ryhmien aineet eroavat toisistaan tehon, keston ja riskien suhteen, mutta niillä kaikilla on potentiaalia riippuvuuteen ja vakaviin haittoihin.

Käyttö ja riskit. Lääkinnällinen opioidi on tärkeä voimakkaan kivun lievittämisessä, anestesiassa ja palliatiivisessa hoidossa. Lisäksi kodeiini on käytössä yskänlääkkeenä joissakin valmisteissa. Riskeihin kuuluvat toleranssi, riippuvuus ja vieroitusoireet sekä yleinen haittavaikutusten riski, kuten ummetus, pahoinvointi, uneliaisuus ja hengityksen lamaantuminen. Yliannostus voi johtaa hengitysvaikeuksiin ja kuolemaan; hoitoon käytetään akuutisti naloksoneja.

Regulaatio ja terveystieto. Opioideja säädellään tiukasti lääkkeinä, joiden käyttö vaatii terveydenhuollon valvontaa ja reseptin. Opioidiriippuvuuden hoitoon käytetään usein substituutioterapiaa, kuten metadonia tai buprenorfeiinia, sekä laaja-alaista haittojen vähentämistä koskevaa tukea. Naloksiinin jakelu ja tiedotus ovat keskeisiä osa-alueita opioidien haittojen minimoimisessa.