olennaisuudella

Olennaisuudella on suomalaisessa kielessä useita käyttöyhteyksiä, mutta yleisimmillaan sillä tarkoitetaan asian keskeisyyttä tai välttämättömyyttä. Sanat alkavat nounista olennaisuus, joka viittaa olennaisiin ominaisuuksiin tai siihen, mikä on keskeistä jonkin ilmiön ymmärtämiseksi, määrittämiseksi tai toimivuuden kannalta.

Etymologisesti olennaisuus muodostuu sanasta olennaisuus ja käyttöön liittyy adessiivisen muodon -lla tai -llä ilmaiseminen. Olennaisuudella viitataan siten siihen kontekstiin tai näkökulmaan, jossa kiinnitetään huomiota siihen, mikä on olennaista.

Kielitieteellisessä ja filosofisessa keskustelussa olennaisuus liittyy siihen, mitkä ominaisuudet ovat olennaisia jonkin olion identiteetille tai sen toiminnalle. Filosofiassa tätä vastakkainasettelua käytetään puhumaan olennaisista ominaisuuksista ja satunnaisista tai epäolennaisista piirteistä, sekä siitä, miten ne vaikuttavat todellisuuden ymmärtämiseen ja argumentaatioon.

Käytännön yhteyksissä olennaisuudella korostetaan sitä, mikä on keskeistä tai ratkaisevaa tietyssä tehtävässä tai päätöksessä. Tämä voi tarkoittaa priorisointia: epäolennaiset seikat jätetään vähemmälle huomiolle, ja huomio kiinnitetään siihen, mikä vaikuttaa pitkän aikavälin tuloksiin.

Olennaisuutta voidaan tarkastella myös päätöksenteon ja tutkimuksen suunnittelussa: se auttaa löytämään ja kuvaamaan ne tekijät, jotka ovat lopulta ratkaisevia. Näin ollen olennaisuudella on sekä kielellinen että semanttinen ulottuvuus sekä käytännön merkitys analyysissä ja viestinnässä.