keskeisyyttä

Keskeisyys on suomen kielen substantiivi, jonka perusmuoto on keskeisyys ja jonka partitiivimuoto on keskeisyyttä. Sanaa käytetään ilmaisemaan jonkin asian keskeisyyttä eli sitä, kuinka oleellinen, tärkeä tai keskeisessä asemassa oleva jokin ilmiö tai tekijä on kokonaisuudessa. Keskeisyys viittaa usein abstraktiin tai tietoiseen priorisointiin, ei pelkästään fyysiseen sijaintiin.

Käyttö riippuu kontekstista. Esimerkiksi tutkimus- ja asiantuntijakirjoituksissa puhutaan usein tutkimuksen keskeisyydestä kuvaamaan sen pääkysymyksen tai oletetun vaikuttavuuden painoarvoa. Tekstuaalisissa analyyseissä voidaan arvioida kirjoituksen tai puheen keskeisyyttä siitä, miten hyvin sen väitteet tai teemat ovat toiminnan keskiössä.

Monilla tieteenaloilla keskeisyys liittyy priorisointiin ja painotukseen: filosofiassa keskustellaan käsitteiden keskeisyydestä, yhteiskuntatieteissä tekijöiden keskeisyyden arvioinnista, ja matematiikassa sekä tietojenkäytön alueilla puhutaan verkkojen keskeisyydestä suhteessa rakenteeseen.

Esimerkkejä keskeisyyden käytöstä: "Tämän luvun keskeisyyttä korostetaan, koska se tiivistää tutkimuksen päätulokset", tai "Verkkoanalyysissä kuntalaisia koskevan keskeisyyden arvioidaan heidän vuorovaikutusverkostonsa perusteella."