oksidointitilanteesta

Oksidointitilanteesta viitataan kemiallisen systeemin hapetuslukuun eli oksidointiasteeseen, joka kertoo, miten paljon elektroneja atomit ovat menettäneet tai saaneet suhteessa alkuaineiden neutraaliin tilaan. Hapetusluku on laskennallinen, formalistinen luku, jota käytetään kuvaamaan elektronien siirtymistä kemiallisessa reaktiossa. Oksidointitilan muutokset muodostavat usein redox-reaktioiden ytimen, joissa jokin aine menettää elektroneja (hapettuu) ja toinen aine saa niitä (pelkistyy).

Oksidointiluvut noudattavat tiettyjä säännönmukaisuuksia. Alkuaineen hapetusluku on 0 yksatomisessa tilassa. Moni-atomisissa ioneissa kokonaisvaraus jakautuu atomien kesken periaatteessa tunnetuilla säännöillä. Fluori on tavallisesti -1, vety yleensä +1 (poikkeuksin kuten sinkkihydridi), ja happi on yleensä -2. Koko molekyylin tai ionin hapetusluvut summa on sen kokonaistasan summa; reaktiossa hapetusluvut muuttuvat siten, että elektronien kokonaismäärä säilyy.

Redox-reaktiot voidaan hahmottaa hapetuslukuja seuraamalla: jos jonkin atomin hapetusluku nousee, se hapettuu; jos se laskee, se pelkistyy. Oksidointitilanteesta on keskeinen käsite laadittaessa ehtoarvioita, tasapainotettaessa kemiallisia reaktioita ja selvitettäessä esimerkiksi korroosiota, bioenergian prosesseja sekä akkui- ja pelkistysreaktioita.

Käytännön sovelluksissa oksidointitilanteen tunteminen auttaa ennakoimaan reaktioiden suuntaa, tasapainottamaan redox-reaktiot ja ymmärtämään kemiallisen systeemin energianjaon.