oksidointiprosesseilla

Oksidointiprosessit viittaavat kemiallisiin reaktioihin, joissa aine luovuttaa elektroneja tai sen hapetusluku kasvaa. Yleisimmin oksidointi yhdistetään hapen lisäämiseen molekyyliin, mutta tämä on vain yksi oksidointireaktion muoto. Tärkeämpää on elektronien siirtyminen. Vastaavasti pelkistys on prosessi, jossa aine vastaanottaa elektroneja tai sen hapetusluku pienenee. Oksidointi ja pelkistys tapahtuvat aina yhdessä, muodostaen redoksireaktioita.

Esimerkkejä oksidointiprosesseista on monia luonnossa ja teollisuudessa. Metallien ruostuminen on klassinen esimerkki, jossa rauta reagoi hapen kanssa ja sen hapetusluku kasvaa. Polttoprosessit, kuten polttomoottorin käynti tai puun palaminen, ovat myös nopeita oksidointireaktioita, joissa polttoaine reagoi hapen kanssa tuottaen lämpöä ja valoa. Soluissa tapahtuva soluhengitys on hitaampi ja kontrolloidumpi oksidointiprosessi, joka vapauttaa energiaa ravintoaineista.

Teollisuudessa oksidointia hyödynnetään laajasti. Esimerkiksi metallien puhdistamisessa ja erottamisessa, orgaanisten yhdisteiden synteesissä ja jätevesien käsittelyssä käytetään erilaisia oksidointimenetelmiä. Happea, otsonia, vetyperoksidia tai muita hapettimia voidaan käyttää reaktion edellytyksistä riippuen. Oksidointiprosessien ymmärtäminen on keskeistä monien kemiallisten ja biologisten ilmiöiden selittämisessä sekä teknologisten sovellusten kehittämisessä.