oksidointilukujen

Oksidointiluvut ovat kemiallinen käsite, jolla kuvataan kunkin atomin elektronien nettomääräistä siirtoa yhdisteessä tai ionissa. Ne ovat laskennallisia arvoja, joita käytetään elektroninsiirron, hapetumbin tai pelkistymisen seuraamiseen ja redoxreaktioiden tasapainottamiseen. Yhdisteen oksidointilukujen summa on neutraalin yhdisteen tapauksessa 0 ja ionin tapauksessa sen varaus.

Yleisimmät säännöt: vapaa atomi saa oksidointiluvun 0. Monoatominen ioni saa oksidointiluvun yhtä valtion varauksen. Yhdisteen oksidointilukujen summa on 0 (neutraali yhdiste) tai sen ionin varaus (monioniset ionit). Hapelle yleisesti -2, peroksideissa -1. Vety yleensä +1, poikkeus metallihydridit, joissa vety on -1. Alkalimetallit (ryhmät 1) ovat +1, maa-alkalimetallit (ryhmät 2) ovat +2. Halogeenit yleensä -1, mutta ne voivat saada positiivisia lukua yhdisteissä, joissa ne ovat vähemmän elektronegatiivisia kuin toinen osa (esim. ClO4-, jossa klori +7). Joissakin yhdisteissä oksidointiluvut voivat olla hyvin suuria, kuten MnO4^-: Mn on +7.

Esimerkkejä: H2O: H +1, O -2. NaCl: Na +1, Cl -1. Fe2O3: Fe +3. SO4^2-: S +6, O -2. MnO4^-: Mn +7. H2O2: H +1, O -1 (peroksidi). OF2: O +2, F -1.

Käyttö ja rajoitukset: oksidointilukuja käytetään redox-yhdisteiden analysointiin ja kemiallisten reaktioiden tasapainottamiseen sekä yhdisteiden nimittämiseen ja reaktiivisuuden vertaamiseen. Ne ovat kuitenkin puhtaasti laskennallisia varauksia eivätkä välttämättä heijasta todellista elektronijakautumista kovalenttisissa sidoksissa.