oksidilukujen

Oksidiluvut, eli oksidiluvut (oksidilukujen genetiivi), ovat kemiallisten yhdisteiden atomien virallisia varauksia, joita käytetään elektronien siirtymän seuraamiseen kemiallisissa reaktioissa. Ne ovat fiktiivisiä arvoja, jotka helpottavat redox-tapahtumien ymmärtämistä ja tasapainottamista.

Oksidiluvut määräytyvät tiettyjen sääntöjen mukaan. Yksinkertaisen yhdisteen kaikkien atomien oksidilukujen summa vastaa yhdisteen sähköistä varausta: ne voivat olla kokonaislukuja. Alkuaineiden molekyylissä oksidiluku on nolla. Ionien varaus vastaa kyseistä kokonaisvarauksia vastaavaa oksidilukua. Vihjeellisesti: vety on usein +1, poikkeuksena hydridien (-1). Happi on yleensä -2, poikkeuksina peroksideissa -1 ja joissakin oksideissa muu kuin -2 (esimerkiksi OF2:ssa O on +2). Fluori on aina -1; muut halogeenit voivat olla -1 tai positiivisia, kun ne ovat voimakkaasti elektronegatiivisempien aineiden kanssa. AVO: metallit ryhmästä 1 on yleensä +1, ryhmästä 2 +2. Summa yhdisteen (tai ionin) oksidiluvuista on sen varaus.

Esimerkkejä: H2O antaa H +1 ja O -2 (summa 0). CO2:ssa C on +4 ja O:t -2 kumpikin. NH4+ - N on -3 ja neljä H:ta +1; kokonaisvaraus on +1. MnO4–:ssa Mn on +7 (O:t -2×4 = -8; -1 kokonaisvaraus → Mn +7). ClO4–:ssa Cl on +7.

Oksidiluvut ovat väline redox-tapahtumien hahmottamiseen: atomin muutos oksidiluvussa osoittaa, onko se pelkistänyt vai pelkistänyt enemmän. Ne eivät aina vastaa todellisia varauksia tai elektronijakoa, mutta ovat hyödyllinen kirjanpitotyökalu epäorgaanisessa kemiassa.