oireettomien

Oireettomien käsite tarkoittaa henkilöitä, jotka kantavat sairautta tai infektiota mutta eivät koe oireita tai heidän oireensa ovat niin lieviä, ettei niitä huomata. Oireettomuutta käytetään yleisesti epidemiologiassa ja kliinisessä tutkimuksessa kuvaamaan tilaa, jossa taudin kulku ei aiheuta havaittavia oireita. Tämän vuoksi oireettomat voivat sijoittua sekä yleisön terveyden että yksilön terveyden seurantaan.

Oireettomuutta ja presymptomatiikkaa tulee erottaa. Presymptomatiikassa henkilö on oireeton juuri nyt, mutta oireet voivat puhjeta myöhemmin. Oireettomien tilaa ei yleensä pidetä kehittyvänä oireena, vaikka joissakin tapauksissa oireettomuuden kesto vaihtelee yksilöllisesti.

Merkitys terveydelle ja yhteiskunnalle on keskeinen. Oireettomien toiminta voi vaikuttaa taudin leviämiseen, sillä infektion kantajat voivat siirtää taudinaiheuttajia ilman näkyviä merkkejä sairaudesta. Tämä tekee seulonnasta ja kansanterveystyössä riskiryhmissä sekä tietyissä ympäristöissä erityisen tärkeää. Testaamalla eikä pelkästään oireiden perusteella voidaan tunnistaa oireettomia ja ryhtyä toimenpiteisiin tartuntaketjujen katkaisemiseksi.

Esimerkkejä oireettomien ilmentymistä ovat joissakin virustaudeissa sekä pitkäaikaisteninfektioiden varhaiset tai lievät vaihekuvat, kuten joissakin tapauksissa HIVin, hepatiittien ja joidenkin respiratoristen virusten tartuntaketjuissa. Oireettomien tilan hallinta voi sisältää säännöllisen testauksen, kontaktutiedonhankinnan sekä rokotus- ja hoitokäytäntöjä, jotka vähentävät sekä yksilön että yhteisön riskejä.

---