oikeustoimikelpoisuus

Oikeustoimikelpoisuus tarkoittaa henkilön oikeudellista kykyä tehdä sitovia oikeustoimia, joiden seurauksena syntyy oikeuksia ja velvollisuuksia. Se asettaa rajan sille, millä tavoin ja millä edellytyksillä ihminen voi ryhtyä oikeudellisiin sitoumuksiin, omistaa omaisuutta tai vaikuttaa oikeudelliseen asemaansa. Oikeustoimikelpoisuus koskee sekä luonnollisia että oikeushenkilöitä; luonnollisten henkilöiden toimintakyky ja oikeustoimikelpoisuus ilmenevät heidän kyvyssään tehdä antivallallisia sopimuksia tai muutoksia omaisuuteensa, ja oikeushenkilöt toimivat oman organisaationsa tai edustajiensa kautta.

Suomessa täysi oikeustoimikelpoisuus saavutetaan yleensä täysi-ikäisyyden myötä, mikä on 18 vuotta. Alle 18-vuotiailla oikeustoimikelpoisuus on rajallinen, ja heidän oikeudelliset toimet vaativat yleensä huoltajien tai laillisen edustajan suostumusta tai valvontaa. Henkilön kyky ymmärtää oikeudellisten toimien seuraukset sekä mahdolliset rajoitukset voivat vaikuttaa oikeustoimikelpoisuuden laajuuteen; käytännössä tilanteet voivat poiketa toisistaan riippuen yksilön taustasta ja mahdollisista holho- tai edunvalvontajärjestelyistä.

Oikeustoimikelpoisuus koskee myös oikeushenkilöitä, kuten osakeyhtiöitä ja muita yhteisöjä. Niiden oikeustoimikykyä käyttävät toimielimet (esim. hallitus, toimitusjohtaja) sekä mahdolliset edustajat ja valtuutetut henkilöt. Toimijan toimivaltuudet määräytyvät yhtiöjärjestyksen, lainsäädännön ja mahdollisten valtakirjojen mukaan.

Oikeustoimikelpoisuutta sääntelevat yleisesti siviilioikeudelliset normit sekä erityislainsäädäntö, kuten huolehtimis- ja edunvalvontajärjestelyt niille, jotka eivät {{kyky}} enää hoitaa asioitaan omillaan.