oikeuksienyleissopimusta

Oikeuksien yleissopimusta, tunnettu paremmin nimellä Euroopan ihmisoikeussopimus, on Council of Europen laatima yleissopimus, jonka tarkoituksena on turvata yksilöiden perusoikeudet ja -vapaudet Euroopassa. Sopimus avattiin allekirjoitettavaksi vuonna 1950 ja tuli voimaan vuonna 1953. Sen jälkeen sitä on muutettu ja täydentänyt useat pöytäkirjat.

Sopimus määrittelee laajan valikoiman oikeuksia ja vapauksia sekä yleisiä oikeudenkäyntäännöksiä; esimerkkejä ovat oikeus elämään, kieltäminen kidutuksesta, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, yksityisyyden- ja perhe-elämän suoja sekä sananvapaus, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus sekä syrjinnän kiellon periaatteet. Lisäksi se sisältää menettelyllisiä takeita, kuten oikeus vaatia muutosta ja oikeusturva.

Valtiot, jotka liittyvät sopimukseen, sitoutuvat takaamaan näiden oikeuksien noudattamisen ja vastaamaan yksilöiltä tuleviin kanteluihin. Kun kansallinen oikeuslähde on tutkittu, yksilö voi viedä asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Strasbourgissa. Tuomioistuimen ratkaisut ovat ratkaisevasti sitovia ja valtiot ovat velvollisia täyttämään ne.

Euroopan ihmisoikeussopimusta laajentavat ja tarkentavat pöytäkirjat, jotka laajentavat oikeuksia tai tarjoavat uusia suoritusmenettelyjä. Sopimus on keskeinen kehys ihmisoikeuksien suojaamisessa Euroopassa ja on vaikuttanut sekä kansalliseen lainsäädäntöön että oikeuskäytäntöön.