oikeelluutta

Oikeellisuus on suomen kielen termi, jonka yleismerkitys on laadun tai arvoitamattomuuden kysymys: jokin asia on oikeellinen tai oikeellisuutta siinä suhteessa, kuinka hyvin se täyttää vaaditut kriteerit. Sanoina sillä viitataan usein oikeaan, totuuteen, tarkkuuteen tai sääntöjen mukaisuuteen. Käyttökonteista riippuen oikeellisuus voi tarkoittaa faktuaalista tarkkuutta, loogista pätevyyttä, kielellistä oikeakielisyyttä tai toimintojen lainmukaisuutta.

Sovellusalueita on useita. Faktuaalisen oikeellisuuden yhteydessä puhuttaessa arvioidaan, kuinka oikein väite tai tulos heijastaa todellisuutta. Loogisessa ja matemaattisessa yhteydessä oikeellisuus kuvaa, että johtopäätökset noudattavat asianmukaisia sääntöjä ja todistettavuutta. Kielessä oikeellisuus liittyy oikeinkirjoitukseen, sanavalintaisten ja kieliopin sääntöjen noudattamiseen sekä yleiseen kielen oikeuteen. Lainsäädännöllisessä ja hallinnollisessa kontekstissa oikeellisuus voi viitata siihen, että toiminta tai säädös on sääntöjen ja oikeuskäytännön mukainen.

Oikeellisuus on usein kontekstisidonnainen ja sitä arvioidaan suhteessa tarkoitukseen. Kielessä se liittyy usein täsmällisyyteen ja kielelliseen pitävyyteen; tieteessä ja tekniikassa se puolestaan korostaa oikea-aikaisuutta ja virheettömyyttä. Suomen kielessä oikeellisuudesta käytetään myös lähisanastoa kuten paikkansapitävyys ja validiteetti eri ala-asteissa.

Etymologisesti oikeellisuus muodostuu sanasta oikea ja yleisestä -llisuus-loppuliitteestä, mikä merkitsee ominaisuutta tai tilaa. Siitä johdettuja ilmauksia ovat esimerkiksi oikeellisuus tarkistettava taulukko tai oikeellisuusvaatimus ohjelmistossa.