ohjauslogiikka

Ohjauslogiikka tarkoittaa järjestelmän sisäistä päätöksentekoa, jonka avulla syötteet (kuten sensorilukemat, käyttäjäsyötteet) johtavat haluttuihin toimintoihin (aktuaattorit). Sen tehtävänä on määritellä, milloin ja miten järjestelmä siirtyy tilasta toiseen sekä miten se reagoi muuttuvaan ympäristöön. Ohjauslogiikka on keskeinen osa ohjausjärjestelmiä ja yhdistää mittaus- ja toimintalaitteet.

Logiikan mallintamiseen käytetään perinteisiä menetelmiä kuten booleaaninen logiikka, totuustaulut ja tiladiagrammit sekä tilatietoihin perustuva finite state machine -kehys. Käytännössä ohjauslogiikka voidaan toteuttaa erilaisilla ohjelmointimuodoilla: ladder logic, function block diagram, structured text ja muut IEC 61131-3 -standardin ohjelmointikielet.

Toteutusympäristöjä ovat ohjelmoitavat logiikkalaitteet (PLC), mikrokontrollerit ja upotetut järjestelmät. Ohjauslogiikka voi olla ohjelmistopohjaista tai laitteistopohjaista ja sen suunnittelussa korostuvat determinismi, vikasietoisuus, turvallisuus ja ajankohtaiset reaktiot.

Sovelluksia ovat teollisuusautomaatio, kuljetus- ja varastointijärjestelmät, prosessinhoito sekä robotiikka, energia- ja rakennusautomaatiot kuten HVAC. Esimerkkinä konvehtorin perusohjaus: anturi syöttää kappaleen tiedon, logiikka ohjaa moottoria ja ajoittaa pysäytyksiä sekä suojaa ylityöltä.

Suunnittelussa on keskeistä vaatimusten kartoitus, loogisen mallin rakentaminen, simulointi ja testaus sekä standardien noudattaminen, kuten IEC 61131-3 PLC-ohjelmoinnin suositukset ja turvallisuusvaatimukset.