obligaatioiden

Obligaatioiden ovat velkakirjoja, joissa liikkeeseenlaskija sitoutuu maksamaan takaisin nimellisarvon sekä sovitun korkotuoton säännöllisesti sijoittajalle ja eräpäivänä palauttamaan pääoman. Velkakirjat ovat yleinen rahoitusväline sekä valtioiden, kuntien että yritysten käytössä. Obligaatiot ovat yleensä pitkäaikaisia sijoituksia, mutta niiden määräaika voi vaihdella lyhyestä useisiin vuosikymmeniin.

Tavanomaisia ominaisuuksia ovat kupongin (korkotuoton) määrä ja maksuaikataulu, sekä eräpäivä eli maturiteetti. Korko voi olla kiinteä, jolloin korkoprosentti pysyy samana koko laina-ajan, tai muuttuva (floating rate), jolloin korko seuraa viitekorkoa. Yleiseen luokitteluun kuuluvat myös nollakupongiblokit, jolloin korkoa ei makseta ennen erää, sekä inflaatioon sidotut obligaatit, joiden rahallinen arvo ja korko sopeutuvat inflaatioon. Toisinaan obligaatioihin liittyy lisäominaisuuksia, kuten lunastuslauseke ( callable ), joka antaa liikkeeseenlaskijalle oikeuden lunastaa joukkovelkakirja ennen eräpäivää, tai vaihtovelkakirja ( convertible ), joka voidaan muuntaa osakkeiksi.

Markkinoilla on sekä primaarimarkkina, jossa obligaatio lasketaan liikkeeseen, että sekundaarimarkkina, jolla sijoittajat käyvät kauppaa olemassa olevilla obligaatioilla. Hinta ja tuotto liikkuvat epälikviditeetin ja korkotason muuttuessa vastakkain: kun korkotaso nousee, obligaatioiden hinnat yleensä laskevat ja tuotto nousee, ja päinvastoin. Luottoriski, markkinariski ja likviditeettiriski vaikuttavat arvoon, ja ne voivat heijastua liikkeeseenlaskijan luokituksesta (arvioinneista) sekä markkinahinnoista.

Yleisimmät sijoittajat ovat institutionaaliset rahoittajat, eläkevakuutusyhtiöt ja yksityissijoittajat, jotka käyttävät obligaatioita tulon ja pääoman vakauden sekä hajauttamisen vuoksi. Verotus ja sääntely voivat vaikuttaa tuottoon ja käytettäviin strategioihin.