näytteistysjärjestelmiä

Näytteistysjärjestelmät, suomeksi myös "näytteenottomenetelmät" tai "otosjärjestelmät", ovat menetelmiä, joilla valitaan osa joukosta tutkittavaksi. Tavoitteena on usein, että valittu osa edustaa mahdollisimman hyvin koko joukkoa, jotta sen perusteella voidaan tehdä yleistyksiä ja päätelmiä. Joukkoa, josta näyte otetaan, kutsutaan perusjoukoksi.

Yleisimpiä näytteistysjärjestelmiä ovat todennäköisyysnäytteistys ja ei-todennäköisyysnäytteistys. Todennäköisyysnäytteistyksessä jokaisella perusjoukon alkiolla on tunnettu ja nollasta poikkeava todennäköisyys tulla valituksi otokseen. Tämän tyyppisiä menetelmiä ovat esimerkiksi yksinkertainen satunnaisotanta, systemaattinen näytteenotto ja ositettu näytteenotto. Ositetussa näytteistyksessä perusjoukko jaetaan ensin osiin eli strataan, joista sitten otetaan satunnaisotokset.

Ei-todennäköisyysnäytteistyksessä valintatodennäköisyys ei ole tiedossa tai se on nolla joillekin alkioille. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi mukavuusnäytteenotto, jossa otetaan helposti saatavilla olevia tapauksia, ja harkinnanvarainen näytteenotto, jossa tutkija valitsee edustavina pitämänsä tapaukset. Lumipallo- tai lumipallo-otanta on menetelmä, jossa alkuun valittujen henkilöiden avulla pyydetään suosituksia muista potentiaalisista otokseen valittavista. Näytteistysjärjestelmän valinta riippuu tutkimuksen tavoitteista, käytettävissä olevista resursseista ja perusjoukon luonteesta.