näkörajoitteisuudesta

Näkörajoitteisuus, joka tunnetaan myös nimellä heikkonäköisyys tai vaikean näkövamman, on tila, jossa näkökyky on merkittävästi heikentynyt, eikä sitä voida korjata tavanomaisilla keinoilla, kuten silmälaseilla, piilolinsseillä tai kirurgisella toimenpiteellä. Se ei tarkoita täydellistä sokeutta, vaan pikemminkin sitä, että henkilöllä on merkittäviä vaikeuksia havaita visuaalista tietoa. Näkörajoitteisuus voi ilmetä monin eri tavoin, kuten heikentyneenä näöntarkkuutena, kaventuneena näkökenttänä, heikentyneenä kontrastiherkkyytenä tai vaikeutena nähdä hämärässä. Syitä näkörajoitteisuudelle ovat usein silmäsairaudet, kuten glaukooma, diabeettinen retinopatia, silmänpohjan rappeuma tai synnynnäiset silmäviat. Myös aivovammat tai tietyt neurologiset sairaudet voivat aiheuttaa näkörajoitteisuutta. Näkörajoitteisuus voi vaikuttaa merkittävästi henkilön arkeen, työhön, opiskeluun ja sosiaaliseen elämään. Tukea ja kuntoutusta on kuitenkin saatavilla, ja teknologia tarjoaa monia apuvälineitä, jotka auttavat näkörajoitteisia selviytymään päivittäisistä haasteista. Näkörajoitteisen kuntoutuksen tavoitteena on usein maksimoida jäljellä oleva näkökyky ja opettaa käyttämään muita aisteja ja apuvälineitä tehokkaasti.