normaalisointikertoimena

Normaalisointikertoimen käsite esiintyy useilla tieteen ja tekniikan aloilla, ja sen tarkka merkitys riippuu asiayhteydestä. Yleisesti ottaen se viittaa tekijään, jota käytetään normalisoimaan tai skaalaamaan jotakin arvoa tai funktiota. Normalisointi on prosessi, jossa datan tai funktion arvot muutetaan tietylle välille, usein välille 0 ja 1, tai niin, että sen integraali tai summa on yksi.

Esimerkiksi todennäköisyyslaskennassa todennäköisyysfunktioiden tai -tiheysfunktioiden integraali on yleensä yksi. Jos alkuperäinen funktio ei toteuta tätä ehtoa, sitä kerrotaan normaalisointikertoimella, jotta saadaan aikaan normaali todennäköisyysjakauma. Tämä kerroin on käytännössä käänteinen arvo funktion integraalille.

Fysiikassa ja kvanttimekaniikassa aaltofunktioita normalisoidaan usein siten, että hiukkasen löytymisen todennäköisyys koko avaruudessa on yksi. Tämä varmistaa, että fysikaalisesti mielekkäät tulokset saadaan, kun aaltofunktiota käytetään laskennallisena työkaluna. Signaalinkäsittelyssäkin normaalisointikertoimia voidaan käyttää signaalin amplitudien säätämiseen tietylle tasolle tai sen varmistamiseksi, että signaalin energia pysyy vakiona.

Matematiikassa normaalisointi voi tarkoittaa myös vektoreiden pituuden muuttamista yhdeksi, jolloin puhutaan yksikkövektoreista. Tällöin normaalisointikerroin on alkuperäisen vektorin normin käänteisluku. Eri yhteyksistä riippumatta normaalisointikertoimen perusidea on aina datan tai funktion säätäminen haluttuun, standardoituun muotoon tai skaalaan.