nominatiivimuodon

Nominatiivimuoto on sanan perusmuoto suomalaisessa taivutuksessa. Se tarkoittaa sitä muotoa, jota käytetään sanakirjoissa ja jota sana kantaa ennen muiden taivutusten lisäämistä. Nominatiivimuoto on tyypillisesti se, jota käytetään lauseen subjektina ja, monissa tapauksissa, predikaattikirjoitus- tai nimeämistehtävissä.

Nominatiivimuotoa käytetään sekä yksikön että monikon yhteydessä. Esimerkiksi sanan koira nominatiivissa yksikössä on koira, ja nominatiivissa monikossa se on koirat. Nominatiivin avulla ilmaistaan myös se, millainen subjekti on kyseessä: Kissa nukkui. Kissat nukkuivat. Adjektiivit taipuvat nominatiivissa sanojen kanssa: iso koira (yksikkö) vs isot koirat (monikko).

Nominatiivimuoto toimii myös sanakirjan päämuotona (lemma). Kun sanaa käsitellään sanakirjassa tai yleisessä kieliopissa, sen nominatiivimuoto on usein ensisijainen peruste, josta muut taivutusmuodot johdetaan. Tämä pätee sekä substantiiveihin että adjektiiveihin, joilla on oma nominatiivin yksikkö- ja monikkomuotonsa, joita käytetään kun sana esiintyy lauseessa nominatiivissa.

Verrattuna muihin taivutusmuotoihin, nominatiivimuoto ei osoita omistussuhteita tai suhteellisia tehtäviä lauseessa. Näiden tehtävien ilmaisemiseen käytetään muita kausia ja päätettä, kuten genetiiviä tai partitiivia, sekä adjektiivien ja muiden valmisteiden taivutusta. Nominatiivimuoto sitoo kuitenkin sanan perusilmeen ja toimii pohjana koko taivutukselle.