nominaalilauseke

Nominaalilauseke on suomen kielen lauseenrakenteessa lauseen tai lauseosan perusta, joka koostuu pääasiassa substantiivista tai substantiivin kaltaisesta sanasta. Se toimii lauseen ytimenä ja voi toimia esimerkiksi lauseen subjekti-, objekti- tai predikaattina. Nominaalilauseke eroaa verbaalilausekkeenä tunnetusta lauseketyypistä, joka perustuu verbiin.

Nominaalilauseke voi sisältää substantiivin lisäksi adjektiiveja, adjektiivikomplekseja, substantiivikomplekseja tai muita lausekkeitä, jotka määrittelevät tai laajentavat pääsubstantiivia. Esimerkiksi lauseessa "vanha kirja" lauseke "vanha kirja" on nominaalilauseke, jossa "kirja" on pääsubstantiivi ja "vanha" sen määrite.

Nominaalilauseke voi toimia lauseen subjektiina, kuten lauseessa "Lapsi leikkii puistossa", missä "lapsi" on nominaalilauseke. Se voi myös toimia objektiina, kuten lauseessa "Minä rakastan teetä", missä "teetä" on nominaalilauseke. Lisäksi nominaalilauseke voi olla lauseen predikaatti, kuten lauseessa "Hän on opettaja", missä "opettaja" on nominaalilauseke.

Nominaalilauseke voi myös sisältää genetiivi- tai partitiivimuotoja, kuten lauseessa "Minulla on kynä", missä "kynä" on partitiivimuodossa. Nominaalilauseke voi myös olla moniosainen, kuten lauseessa "Suuren pöydän alla oleva lapsi", missä "Suuren pöydän alla oleva lapsi" on moniosainen nominaalilauseke.

Nominaalilauseke on tärkeä osa suomen kielen rakenteita ja sitä käytetään laajalti puhutussa ja kirjallisessa kielellä. Sen ymmärtäminen auttaa ymmärtämään lauseiden rakenteita ja merkityksiä.