nollatoleranssi

Nollatoleranssi on politiikka tai toimintamalli, jossa jokainen sääntöjen rikkomus nähdään sietämättömänä ja jossa seuraamukset määräytyvät etukäteen tiukasti, usein ilman huomiointia rikkomuksen kontekstia tai asteittaista rangaistuksen mittasuhdetta. Tyypillisesti periaate nojaa yhteenmukaiseen ja näkyvään toimintaan, jonka tarkoituksena on ehkäistä rikkomuksia ja lisätä turvallisuutta tai järjestystä.

Käyttökohteita ovat muun muassa koulut, työturvallisuus, liikenne sekä osin maahanmuuttopolitiikka ja rikosriskin hallinta. Nollatoleranssissa säännöt ovat selkeästi määriteltyjä ja seuraamukset sekä varoitukset että rangaistukset ovat usein ennalta määrättyjä ja nopeasti toteutettavissa.

Perinteisesti nollatoleranssia perustellaan asettamalla turvallisuus ja oikeudenmukaisuus etusijalle sekä uskomuksella, että poikkeuksista ei saa tehdä säännön hyväksyttävää käytäntöä. Se pyrkii luomaan ennakoitavuutta ja ehkäisemään kaventavia toimintatapoja, kuten kiertämistä tai vähättelyä.

Kritiikki ja haasteet liittyvät usein kohtuullisuuteen ja suhteellisuuteen. Tiukat seuraamukset voivat johtaa ylilyönteihin, rangaistusten liialliseen kovuuteen tai epäoikeudenmukaiseen kohdistumiseen tiettyjä ryhmiä kohtaan. Lisäksi nollatoleranssin vaikutus voi olla vastakkainen, jos rakenteelliset syyt rikkomusten taustalla jäävät ratkaisematta. Monet arvioivat, että nollatoleranssi tarvitsee tasapainoa harkinnan, ennaltaehkäisyn ja korjaavien toimintatapojen kanssa.