nitraattiveteen

Nitraattiveteen on suomalainen termi, jolla viitataan veden nitraattipitoisuuksiin, erityisesti juomaveden laadussa. Nitraatit (NO3-) ovat helposti liukenevia epäorgaanisia ioneja, joita esiintyy sekä luonnollisesti maaperässä että ihmistoiminnan vaikutuksesta, kuten maatalouden lannoitteiden ja jätevesien purkautumisen seurauksena.

Yleisimimmät lähteet ovat maatalouslannoitteet, karjan lanta, elintarvike- ja jätevesien käsittely sekä maaperän biologinen kierto. Haitta syntyy, kun pohjavedessä tai pintavedessä esiintyy korkeita nitraattipitoisuuksia, mikä voi olla seurausta suurista sade- ja kuivuusjaksoista sekä maaperän läpäisevyydestä. Nitraatit voivat kulkeutua vesistöihin, missä ne vaikuttavat ekosysteemeihin ja käyttökohteisiin.

Terveysvaikutuksista on yleisesti tunnistettu, että suuri nitraattipitoisuus voi johtaa nitriittien muodostumiseen ihmissuolen mikrobitoiminnassa, mikä heikentää veren hapensaantia ja on erityisen riskialtis imeväisille sekä pienille lapsille. Terveysviranomaiset suosittelevat veden turvalliseksi varmistaen, ettei sen NO3- pitoisuus ylitä sovittuja raja-arvoja. Eri maissa ja alueilla käytetään hieman erilaisia rajaarvoja.

Säätely ja mittaus nojaavat standardeihin, ja monissa maissa nitraattipitoisuus juomaveden mittaukseen asetetaan selkeisiin rajoihin, joiden noudattamista valvotaan säännöllisesti. Pitoisuuksia mitataan useilla laboratorio- ja liikkuvilla menetelmillä, kuten ionikromatografialla tai spektofotometrisilla mittauksilla. Mittauksiin kuuluu sekä lähdeveden että raakaveden seuranta.

Käsittely- ja ehkäisymenetelmät sisältävät lähdevalvonnan ruokkimis- sekä lannoituskäytäntöjen optimoinnin, sekä vedenkäsittelyvaihtoehdot kuten ionivaihto, käänteisosmoosi, biologinen denitrifikaatio tai rakennettu kosteikko. Pyrkimyksenä on vähentää nitraattien pääsyä juomaveteen ja varmistaa veden turvallisuus ja käytettävyys.