nikkeliraasista

Nikkeliraasista tarkoittaa mineraaleja ja rikasteita, joista voidaan erottaa nikkeli metallina. Raaka-aine voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: sulfidirikkaat nikkeliraaka-aineet ja lateriitit. Sulfidiset nikkeliraakit sisältävät keskeisenä nikkeli-mineraalina pentlandiittia sekä muita rikkiyhdisteitä, kun taas lateriitit muodostuvat saproliitista, limoniitista sekä garnieriitistä ja sisältävät nikkeleä yhdessä muiden alkuaineiden kanssa.

Maailmanlaajuisesti suurimmat nikkeliraaka-alueet ovat Indonesiassa ja Filippiineillä, joissa tuotanto painottuu lateriittiseen nikkeliraakaan, sekä Kanadassa, Venäjällä, Australiassa ja Kuubassa, joissa esiintyy sekä sulfidirikkaiden että lateriittien nikkeliraakaa. Nikkeliraakojen metallin talteenotto ja jalostus riippuvat raaka-ainteen tyypistä sekä paikallisista oloista ja infrastruktuurista.

Rikastus ja jalostus nikkeliraaka-aineista tapahtuu pääasiassa kahdella tavoin. Sulfidiset rahkeet rikastetaan mekaanisesti ja kemiallisesti, minkä jälkeen ne muunnetaan metallisiksi tuotemateriaaleiksi sulatus- ja elektrolyysimenetelmien avulla, usein muodossa metallin valmisteen tai ferronikkelin kaltaisia tuotteita. Lateriittiraakaa puolestaan käsitellään yleisesti hydrometallurgisissa prosesseissa, kuten high-pressure acid leach -menetelmissä (HPAL), jolloin nikkeleä ja kobolttia liuotetaan liuokseen ja erotellaan lopullisiksi valmisteiksi.

Käyttökohteet ovat pitkälti terästen ja seoksien valmistuksessa. Nikkeli on erityisen tärkeä ruostumattomien terästen, superseoksien sekä muokkautuvien nikkeliyhdistelmien raaka-aine. Nikkelin kysyntä heijastuu taloudellisiin ja ympäristöisiin kysymyksiin, etenkin louhintaan, rikastukseen ja jätehuoltoon liittyviin haasteisiin.

Nikkelin löytö ja nikkeliraakkeen nimeäminen liittyvät 1700-luvun tutkimukseen; ruotsalainen tutkija Axel Fredrik Cronstedt sai nikkelin eristettyä vuonna 1751, ja nikkeli sai nimensä saksalaisen “kupfernickel” -mineraalin epäonnistuneesta copper-esiintymästä.