neuroprotektiivisuus

Neuroprotektiivisuus tarkoittaa kykyä estää tai vähentää neuronien vaurioitumista ja kuolemista keskushermostossa. Sitä pyritään hyödyntämään sekä akuutissa hoidossa esimerkiksi aivohalvauksessa ja traumapatjien hoidossa että kroonisissa neurodegeneratiivisissa sairauksissa. Neuroprotektiiviset toimet voivat olla sekä farmakologisia yhdisteitä että ei-farmakologisia strategioita, ja niiden tavoitteena on säilyttää neuronan rakenne ja toiminta sekä hidastaa taudin etenemistä.

Mekanismit neuroprotektiivisuudessa voivat olla useita ja niiden vaikutus voi kohdentua eri solutoiminnan tasoihin. Keskeisiä ovat excitotoxiciteetin vähentäminen glutamaatin liiallisen vapautumisen ja NMDA-/AMPA-reseptorivaikutusten kautta, oksidatiivisen stressin torjuminen, solukuoleman (apoptoosin) estäminen, mitokondrioiden stabilointi sekä energiantuotannon tukeminen. Lisäksi veriaivoesteen säilyminen, neurotrofisten tekijöiden tuotannon lisääminen ja synaptisen plastisuuden tukeminen voivat osaltaan edistää neuronien selviämistä ja toipumista.

Esimerkkejä neuroprotektiivisista lähestymistavoista ovat farmakologiset aineet, jotka suuntautuvat näihin mekanismeihin, sekä ei-farmakologiset strategiat kuten kylmähoito (hypotermia), esilämmitys, liikunta sekä terveelliset elämäntavat. Tutkimus kattaa sekä akuuttien vaurioiden että kroonisten sairauksien kontekstit, ja haasteisiin kuuluu hoitovyöhykkeiden oikea ajoitus, siirrettävyys eläinmalleista ihmisiin sekä turvallisuus ja yhdistelmähoitojen optimaalinen toteutus.