nenäonteloa

Nenäontelo on nenän sisäpuolella sijaitseva ilmatie, joka ulottuu sieraimista taaksepäin nieluun johtaviin aukkoihin. Se on jaettu kahteen puoliskoon nenäseptumin eli väliseinän avulla. Nenäontelo muodostaa yhdessä sierainten ja nielun kanssa tärkeän väliaskeleen ilman lämmittämisessä, kosteuttamisessa ja puhdistamisessa ennen keuhkoihin tukehtumista.

Tilaa rajoittavat katon, pohjan ja sivuseinien luiden muodostamat rakenteet. Seinämien sisäpinta on limakalvo, jonka päällä kulkee hengityselimistön epiteeli ja jossa sijaitsee limaa tuottavia soluja sekä liikkuvia cilia-juovia. Limakalvon yläosassa on hajuaistille erikoistunut alue, josta hajusignaalit välittyvät hajuaistia aivoihin. Suurin osa limakalvosta on paksua ja hyvin verisuonitunutta, mikä helpottaa ilman lämpenemistä ja kosteuttamista sekä suodatusta.

Nenäonteloon kulkeva ilma jakeutuu ja kiertää tilassa, mikä antaa aikaa sekä ilman kosteuttamiselle että mikrobien suodatukselle. Limakalvoon tarttuu epäpuhtaudet ja pienhiukkaset, ja liman sekä ciliaärsykkeen avulla ne siirtyvät kohti sierainten ulkoapäätä poiskuljetettavaksi. Nenäontelolla on yhteys muiden hengitysteiden rakenteisiin: posterioreiden aukkojen kautta se yhdistyy nieluun, ja useiden paranasaalisten sinusien ontelot tyhjentyvät nenäonteloon.

Nenäonteloa verisuonittavat suuret valtimot, kuten sphenopalatine ja etmoidalaiset suonet, ja sen hermotukseen osallistuvat sekä hajuaistiin (hajuaistihermo I) että yleiseen tuntohermopäähän (trigememinalin oksat). Yleisesti nenäontelo on olennainen osa ilman esilämmittämistä, kosteuttamista, puhdistamista sekä hajuaistin vastaanottamista ja äänen resonanssia. Deviatiotu septumin tai limakalvon tulehduksien kaltaiset tilat voivat vaikuttaa ilmanvirtaukseen, hajuaistiin ja hengityksen tehokkuuteen.