nefrotoottinen

Nefrotoottinen tarkoittaa ainetta tai hoitomuotoa, joka voi vaurioittaa munuaisia. Nefrotoottisuus voi ilmetä äkillisesti akuutin munuaistoksisuuden muodossa tai kehittyä pitkällä aikavälillä kroonisena munuaistoksuutena. Tyypillisiä nefrotoottisia aineita ovat lääkkeet (erityisesti jotkut antibiootit ja syövän hoidossa käytetyt lääkkeet), radiokontrastit sekä raskasmetallit ja muut kemikaalit.

Mekanismit vaihtelevat, mutta yleisimpiä ovat suora toksisuus munuaisten tubuluksille, munuaisten verenkierron muutokset, jotka heikentävät munuaisten perfuusiota, sekä tulehdukselliset tai aineistojen kertyminen aiheuttavat vauriota. Nefrotoottiset aineet voivat johtaa akuuttiin tubulaariseen vaurioon, glomerulaariseen tai interstitiiaaliseen tulehdukseen sekä pitkäaikaiseen kantautumiseen, jos altistus jatkuu.

Riskitekijöitä ovat suuri yksittäinen annos tai pitkäaikainen käyttö, aiempi munuaistoiminnan heikkeneminen, ikä, nestehukka sekä samanaikainen käyttö muiden nefrotoottisten aineiden kanssa. Lisäksi perussairaudet kuten diabetes ja verenpainetauti lisäävät riskiä. Ennaltaehkäisyyn kuuluu altistuksen minimoiminen ja turvallinen annostus, riittävä nesteytys sekä huolellinen munuaistoiminnan seuranta erityisesti riskiryhmissä.

Diagnoosi perustuu ajalliseen yhteyteen aineen käyttöön ja munuaisvaurion ilmentymiin. Laboratoriossa seurattavat arvot ovat kreatiniini ja/tai eGFR, BUN sekä elektrolyytit; virtsanäytteessä voi esiintyä proteinuuria tai hematuria. Kuvantaminen ja yksilöllinen tutkimus tukevat diagnoosia.

Hoito koostuu nefrotooksisen aineen käytön lopettamisesta tai annoksen vähentämisestä, nesteytyksestä ja tukihoidosta. Vakavissa tapauksissa saatetaan tarvita dialyysi. Ennaltaehkäisy ja varoitusmerkit ovat keskeisiä osia munuaisten suojelemisessa, erityisesti riskiryhmissä.